Rakentava vuorovaikutus eli NVC (nonviolent communication)

 

Ajatukseni ja näkemykseni rakentavasta vuorovaikutuksesta perustuvat Marshall B. Rosenbergin kirjaan Myötäelämisen taito.

Rosenbergin mukaan tunteemme aiheutuvat siitä, miten valitsemme ja päätämme ottaa vastaan toisten sanat ja teot, samoin kuin siitä, mitkä ovat senhetkiset odotuksemme ja tarpeemme. Niinpä toisen ihmisen käyttäytyminen ei aiheuta tunteitamme, vaan oma tarpeemme.

Omaksuessamme rakentavan vuorovaikutustavan, otamme täyden vastuun omista tunteistamme, kantamatta vastuuta muiden tunteista. Tällöin tiedostamme, ettemme voi saada tyydytystä tarpeillemme toisten kustannuksella. Tiedostamme myös, että kaikkien saamiemme satuttavien viestien takana on vain pyyntöjä ihmisiltä, jotka yrittävät vedota meihin, jotta osallistuisimme heidän tarpeidensa tyydyttämiseen.

Rakentavan vuorovaikutuksen vastakohta on rankaiseva voimankäyttö. Tällöin yritämme ”korjata” toisen, jotta kärsimällä tarpeeksi tämä ymmärtäisi menetelleensä väärin, katuisi ja muuttuisi. Näinhän ei kuitenkaan tapahdu, vaan yrityksestämme seuraa vastustusta ja vihamielisyyttä, sekä lisää vastarintaa tavoittelemaamme käytöstä kohtaan. Jos kuitenkin suostumme tekemään jotain vain välttääksemme rangaistuksen, huomiomme on pois itse toiminnan arvosta.

Jos haluamme jonkun, ihmisen tai eläimen tekevän tai toimivan haluamallamme tavalla, on hyvä tiedostaa, miksi haluamme hänen/sen toimivan niin. Haluammeko, että hän /se toimii vain välttääkseen esim. kipua tai rangaistuksen, vai haluammeko, että toiminnan motiivi on myönteinen, esim. oma halu, innostuminen tai aito sitoutuminen? Tällä on suuri merkitys erityisesti esimiesten johtaessa työntekijöitään hyvään tulokseen. Samaa haluan korostaa myös eettisessä työskentelyssä eläinten kanssa.

Myötäelävä kuunteleminen (empatia) on kunnioittavaa toisen kokemuksen ymmärtämistä, joka edellyttää mielen tyhjentämistä ja toisen kuuntelua koko olemuksellamme, ei ohjeita, vakuuttelua tai selittelyä. Empaattinen kuuntelija haluaa kuulla mitä toinen tuntee ja tarvitsee. Samalla on hyvä kuunnella, mitä tunteita itsessä herää tässä vuorovaikutuksessa ja millaiset tarpeet ovat omien tunteideni takana. Voit yhdistää tunteesi ja tarpeesi kertomalla: ”Olen …nen, koska tarvitsen..”.

Jokaisella meillä on vastuu ja velvollisuus ilmaista tunteemme ja tarpeemme voidaksemme hyvin. Ilmaisemattomilla tunteilla on kova hinta; ne voivat aiheuttaa fyysisiäkin oireita, jopa sairauksia. Ilmaisemattomat tunteet myös tihkuvat meistä ulos, halusimmepa tai emme. Vastuullinen tapa on ilmaista sanallisesti esim. olevansa vihainen, eikä antaa sen tihkua meistä toisten kannettavaksi. Heillä ei ole keinoja vaikuttaa asiaan, jollei siitä puhuta.

Rakentavan vuorovaikutuksen omaksumisessa on hyödyksi erottaa se, mitä tunnet, siitä, mitä ajattelet.  Kun toivot jonkun toimivan haluamallasi tavalla, rakentavan vuorovaikutuksen menetelmällä kerro ensin mitä havaitset, esim. huomaan, että lattialla on paljon vaatteitasi. Kerro sitten tunne, jonka havaintosi nostaa, esim. se ärsyttää minua. Kerro seuraavaksi tarpeesi, esim. minulle on tärkeää, että kotona on niin siistiä, että koska tahansa voi pyytää tuttavan sisään kahville. Esitä vasta lopuksi pyyntö, esim. laittaisitko vaatteet nyt kaappiin. Kerro mitä haluat, eikä mitä et halua. Jos sanot vain, että en tykkää, kun täällä on niin sotkuista, asia ei etene.