Teoriat toiminnan takana

Ihmisiä kohdatessani käytän seuraavia viitekehyksiä tarpeen mukaan. Niitä voi myös yhdistellä keskenään asiakkaan edun mukaisesti.

Ratkaisukeskeisyys ja voimavarakeskeisyys

Ratkaisukeskeisessä ajattelutavassa keskitytään siihen, mikä toimii. Ongelmia ei vähätellä, mutta asiakkaan kanssa lähdetään miettimään, kuinka niiden kanssa voisi jatkossa toimia ja mihin voi itse vaikuttaa. Asiakas määrittelee itse tavoitteensa ja hänen kanssaan yhdessä neuvotellaan yhteistyöhön liittyvistä asioista.

Voimavarakeskeisyys sisältyy myös ratkaisukeskeisyyteen. Haluan kuitenkin korostaa sen merkitystä, koska olen niin monia kertoja nähnyt ihmisten selättävän ongelmansa, kun heidän vahvuuksiaan ja toimivia ja terveitä puoliaan on osoitettu heille ja lähdetty ruokkimaan niitä. Vahvuuksia vaalimalla ne kasvavat niin, ettei ongelmille jää ihmisessä enää paljoa tilaa, joten ongelmat alkavat näivettyä ja kutistua ihmisen elämässä.

Dialogisuus

Dialogisessa kohtaamisessa ohjaaja on läsnä enemmän ihmisenä, kuin teknisenä asiantuntijana. Ohjaajalla ei ole mielessään valmista tavoitetta, vaan hän lähtee avoimin mielin kehittämään lopputulosta yhdessä asiakkaan kanssa. Tärkeintä on molemminpuolinen kunnioitus, luottamus ja vastavuoroisuus. Ohjaajan tehtävä on kuunnella, mitä asiakas sanoo, eikä reagoida niin kuin kuvittelee tämän tarkoittavan.

Narratiivisuus

Narratiivisessa työskentelyssä keskitytään asiakkaan ongelmaan ja tutkitaan, kuinka se on haitannut häntä tai vaikuttanut asiakkaan elämään ja työhön. Kukaan meistä ei näe tilannettaan tai menneitä tapahtumia objektiivisesti, vaan muodostamansa näkökulman kautta. Narratiivisessa ohjausprosessissa etsitään asiakkaan kanssa myös muita yhtä tosia, positiivisempiakin näkökulmia, joita tämä ei kenties ole tullut ajatelleeksi. Asiakkaan kokemuksistaan muodostamia haitallisia tarinoita on mahdollista purkaa ja rakentaa uusia tarinoita, jotka lisäävät asiakkaan elämäntaitoja ja auttavat näkemään asioita monipuolisemmin.